Uusimman ProBodyn kansi on erinomainen, virkistävä. Hauska ja yllättävä – joskaan ei kohutun hauiksen, vaan sen omistajan takia.
Kannessa poseeraa Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck, ehkä hieman epätyypillisessä asussa. Kuvasta tuli myös joulukortti, joka sai huomiota aina Iltalehdestä Washington Postiin saakka ja varmaan muuallakin.
Kävin syksyllä Yhdysvaltain suurlähetystössä opettamassa kahvakuulan nostamista, harmikseni en tavannut itse suurlähettilästä.
Minusta parasta lehden kannessa ei kuitenkaan ole itse kuva, käsivarsi tai sen yllätyksellisyys – eikä välttämättä edes Oreck (no okei, on).
Parasta on se, mitä ajattelen kuvan viestittävän syvemmältä tai hyödyttävän laajemmin.
Selkokielellä: jos suurlähettiläskin treenaa – ja vieläpä fyysistä kuntoaan peittelemättä – ei se ihan typerää toimintaa voi olla. Ei, vaikka treeni (ja etenkin lihasten korostaminen) sellaiseksi usein mielletäänkin.
Yleinen mielikuva saliharjoittelusta tuntuu edelleen olevan se, että sitä mukaa kun lihas kasvaa, aivot pienenevät. Että ”vajakki käy vähän puntilla” (Virpi Salmen termiä lainaten) ja juo REENIN JÄLKEEN PALAUTUS JUOMAA.
Mutta ei se niin mene. Kyllä sitä voi ja saa yhtä aikaa olla hyvässä kunnossa ja tehdä oikeita töitä. Ehkäpä hyvä fyysinen kunto voi olla jopa hyödyksi, ken tietää.
Tämä on minusta juuri sen tyyppistä uskottavuutta, mitä punttisalimaailma kaipaa. Miten sen nyt sanoisi .. toisenlaisia esikuvia? Ehkä jonain päivänä salilla käyminen ja punttien nostelu aletaan pikkuhiljaa ”hyväksyä” järjelliseksi toiminnaksi.
Törmään usein siihenkin, että kaikki painoihin ja punteilla harjoitteluun liittyvä on paitsi tyhmien hommaa; myös vähän noloa.
Puntti on junttia, ja älykäs ihminen ylenkatsoo moista. Älykäs ihminen kyllä sauvakävelee, mutta ei missään nimessä halua lihaksia, koska jokainen sentti hauiksessa on varmasti pois ajattelusta? Että on coolimpaa valita vaikkapa vähän kaurismäkeläinen habitus ja olla saliurpojen yläpuolella.
Lihaksikkaalla ihmisellä kun ei voi olla oikeaa ammattia. Hänellä on vain lihakset. Fiksu ihminen tekeekin hauiskääntönsä salaa.
Punttipiirteiden korostaminen on muka-hauskaa huumoria, josta pidetään myös lehdissä ja radiossa. Toimittajat usein mielellään alleviivaavat asioita kuten NOSTAA RRRAUTAAAAA, MÖÖÖÖ tai jotain, jolla paitsi kyseinen henkilö, myös painoharjoittelu saadaan kuulostamaan neandertaalilta. Olen törmännyt tähän itsekin haastatteluissa jokusen kerran.
(Tämä toki paljastaa myös toimittajien tietämättömyyden eri lajeista: kaikki painoihin liittyvä ei ole kehonrakennusta tai karjuntaa, heviä ja bodia).
Joka tapauksessa, minusta on varsin hyvä, että myös muut kuin Mattiesko ja ovimiehet treenaavat julkisesti. Kyllähän harjoittelussa saattaa (ohhoh) olla kyse myös terveydestä. Ja vaikka sen terveysteon ohella mukana olisikin (ohhoh) hiven halua näyttää hyvältä tai jopa lihaksikkaalta, ehkä sekin on ihan ok.
Hauiskääntäjät, tulkaa kaapista. Treeni on hyvä asia.
PS. Naisille: PS. Entä jos lihas kasvaakin?
Mun mielestä tuo on osa isompaa ongelmaa: luonto halutaan pitää siistissä kaapissa ja ottaa se ulos kun tulee sopiva paikka, eli Liikuntapaikka tai Joku Muu Sillai Sopiva paikka. Toimistotyöympäristössä esim. juuri kukaan ei kehtaa edes venytellä kesken päivän, vaan pääosin nyhjätään paikallaan ja raahaudutaan paikasta toiseen huonossa asennossa. Ja tilataan aikoja hierojalle kun vähän jumittaa.
Fyysisyys ja kaikki mitä kaulan alapuolella tapahtuu on meillä liian lokeroitua ja liian aliarvostettua, vaikka jästipäitä varten on olemassa tuhansia tutkimuksia, jotka kertovat miten oleellista liike ja kehon hyvinvointi päälle on. Meidän tehtävä on siis muuttaa kulttuuria 🙂
Niin on Marko, tässä on monta kulmaa lähestyä asiaa .. mutta aidosti erikoista on, että miksi treenaamista tarvii jopa hävetä. Se on selvästi tabu 😀 — asioista on alettava puhumaan niiden oikeilla nimillä!
Kiinnostava teksti. Mä en kyllä ole kokenut noin, enemmän koen saavani ainakin itse arvostusta kun treenaan, läpi yhteiskuntaluokkien. Tiedän kyllä tuon KRRRRYPTO-skenen ja sen maineen, mutta en tiedä, ehkä se ei ole mun ympäristöissä niin vallassaan?
Marko, loistava kommentti! Ja tavallaan sen jälkeen allekirjoitan Kukankin tekstin enemmän. 🙂
Herkullisen vastustamaton aihe – ja aina yhtä ajankohtainen jos sen sellaisena haluaa nähdä.
Treenien arvostuksella on eroja – ja ainakin oman kokemukseni mukaan ”arvostus” riippuu aina ”skenestä” missä on.
Jos ei ymmärrä eri lajeja ja lajien alalajeja, ensimmäinen mielikuva on helposti vatipää-MÖÖ. Itse asiassa jo lehtien rakastamilla sanoilla ”muskeli” ja ”puntti” on niin omituinen kaiku, että itse ainakin välttelen niitä. Toki, olenkin ennakkoluuloinen. 🙂
Jos taas tietää lajien rajat ja erot, sitten ”arvostuksen kannalta” ratkaisevaa ei enää ole paino, vaan se mitä sillä tehdään.
Mielikuvaero siinä, harrastaako voimanostoa, painonnostoa, bodausta, kahvakuulan nostamista, bodypumpia, crossfittiä tai mitä nyt ikinä, on yllättävän suuria. Tämän hetken trendeissä ehkä vähiten ”arvostusta” saa perus-bodaus-harjoittelulla.
Kun meillähän on nykyään tämä ”toiminnallinen harjoittelu” joka korvaa kaiken, mutta joka voi olla ihan mitä vaan puulusikan pyörittämisestä lähtien.
Ja itse aiheeseen vielä.
Ne kolme pientä sanaa: ”minä käyn salilla”, ei ole ollenkaan niin yksiselitteiset kuin voisi kuvitella.
On vähän noloa käydä ”salilla-salilla” (kaikkihan tietää, että siellä tehdään hauiskääntöjä), mutta supermageeta käydä toiminnallisella salilla (siellähän ei tehdä ”niitä”). Jne.
Olen kai ihan hyvä esimerkki tästä itsekin: jos menen salille, en minä _kehtaa_ tehdä hauiskääntöjä (en tosin koe niitä kaipaavanikaan, mutta ihan hauska ajatus silti). Julkiset hauiskäännöt tänä päivänä vaatii yllättävän paljon pokkaa. 😀
Ehkä se on sitten vaan hyvin murheellista. Hehehe. Minulla on ongelma!
Asia on paljon laajempi, kuin mitä pystyn koskaan selittämään. Ja ehdottomasti vakava aihe!
Hyvä teksti Varpulta, ja Markon kanssa olen vahvasti samaa mieltä. Lenkillä askelkyykyt ylämäkeen, erinäinen loikkiminen ja muut villiintymiset kummastuttavat kanssaliikkujia. Töissä saan pitkiä katseita ja kyselyitä, sillä HALUAN tehdä töitä SEISTEN. ”Miksi et istu? Eiks sulla oo tuolia?” Seison mieluummin, kiitos.. Pitäävät hippinä ja kummajaisena, mutta pitäkööt. 😀
Kummajaiselle sattunut pieni ajatuslapsus: minulla ei ole kirjoituksen kanssa osaa eikä arpaa :), mutta ymmärrän kyllä Kukan pointin (vaikka treenaankin kotona enkä salilla, ja kehtaisin tehdä hausikääntöjä missä huvittaa, olen tähän asti ollut täydellisen tietämätön hauiskääntö-stigmasta :P). Marko on asian ytimessä. ”Fitness-kulttuuri” (mielikuva purkkaa jauhavista fitnessbabeista ja sikaniskaisista pullistelijoista) on nykyisin ihan jotain muuta kuin sellainen fyysinen kulttuuri voisi olla, jossa arvostetaan hyvää kuntoa ihan siksi, että on kivaa olla hyväkuntoinen ja on kivaa kun aivot toimivat kun ei ole niskakramppeja ja kolottavia kremppoja jotka vie kaiken ajatusenergian…
Hauiskääntö-stigma. Hehe. Ehkä paljas hauis on miehellä sama kuin fitness-babeys naisella?
Varsinkin suomalaiselle voi olla vaikea kestää sitä, että joku tuo itseään esiin. On hyväksyttävämpää, arvostetumpaa ja jalompaa treenata itseään esittämättä ja salaa. Ei ikinä ulkonäön, vaan ”tosiaan ihan vaan terveyden vuoksi”.
Piti oikein kaivella tämä talouselämän linkki, joka johtaa näköjään vain pieneen juttuun, mutta muistin otsikon 9% lisää palkkaa käymällä kuntosalilla. Kaikkea tietysti tutkitaan suunnasta jos toisesta, mutta kyllä hyvää kuntoa arvostetaan. 🙂
http://www.talouselama.fi/uutiset/haluatko+9+prosentin+palkankorotuksen+mene+kuntosalille/a2121098
”Varsinkin suomalaiselle voi olla vaikea kestää sitä, että joku tuo itseään esiin. On hyväksyttävämpää, arvostetumpaa ja jalompaa treenata itseään esittämättä ja salaa. Ei ikinä ulkonäön, vaan “tosiaan ihan vaan terveyden vuoksi”.”
Sama pätee ryhtiin. Leikitään nöyrää (vieraan vallan ajan haamuja?) ja kävellään kumarassa ?
Uudessa uljaassa kulttuurissa treenataan ulkonäön JA toimintakyvyn JA ilon takia!
Hihhei, jotta ei väärää kuvaa syntyisi, niin ei minulla mitään ole sitä vastaan että treenataan myös hyvän ulkonäön vuoksi. Se vaan jostakin syystä on alkanut tuntua itsellä yhä toisarvoisemmalta, mikä varmastikin johtuu ihan yksinkertaisesti siitä ettei enää 55-vuotiaana niin kauheasti jaksa jännittää kysymystä hyvältä näyttämisestä. Tässä elämänvaiheessa treenaaminen toimintakyvyn (varsinkin aivojen!) vuoksi on paljon motivoivampaa. Paitsi tietysti jos on Mattiesko. 😛
Mä en kyllä ymmärrä niitä aikuisen ihmisen ulkonäön vähättelystä.. toisaalta vaatteet, meikit, yms. kaikki suunnitellaan että ihminen näyttää mahdollisimman hyvältä. Kulttuurissamme on ok pukeutua sillä lailla että näyttää hyvältä MUTTA auta armias jos käy salilla ja jos treenin tarkoitus (tai vaikka sivuvaikutuskin) on se että näyttää hyvältä niin se on sitten PINNALLISTA. Onko syvällistä se että vaatteilla yritetään pienentää kaljamahaa. Se pitäisi olla päin vastoin; omaa kroppaa kuljetetaan mukana 24 tuntia vuorokaudessa ja mikä voisi olla syvällisempää kuin ”kehoni on temppelini” tai terve sielu terveessä (hyvännäköisessä) ruumiissa, tai.. voisin jatkaa ikuisuuden.
Ja voisi jatkaa samalla että älykkyyden ja ruumiinkunnon yhteys on selvä; ei voi erottaa sielua ja ruumista. Aivot ovat elin joka toimii osana ruumista. Ja ruumis kun toimii hyvin, lihakset kasvavat kun hormoonit ovat kunnossa, kun liika rasva ei tukahduda sisäelimiä, kun energiataso on kaksi kertaa isompi kuin muilla.. Voisin jatkaa tästä ikuisuuden but you get the point.
Ei muuten ole sattumaan että Amerikan presidentillä on minuuttiaikataulu mutta kuitenkin liikkuu tunnin päivässä. Hänellä ei ole VARAA olla treenaamatta. Jos tarkemmin ajattelee niin kenellä on varaa olla treenaamatta?
Bodausta, ylisuuria lihaksia ja steroidien käyttöä ei pitäisi yhdistää terveelliseen liikuntaan.