Harjoittelusta

Taidon oppimisesta ja treenistä

Taito on asia, joka unohdetaan kahvakuulan kanssa usein. Koska kuula myydään sanoilla “tehokas väline”, sellaisena siihen myös suhtaudutaan. Tähän on useita syitä, joista suurin lienee rehellinen tietämättömyys. Ei tiedetä, että on olemassa laji nimeltä nostaminen = kettlebell lifting.

Toinen on kenties markkinointi ja oletus siitä, mitä ns. jumppakansa tai asiakkaat haluavat. Myydään sitä mikä myy, mutta ei sitä mitä tarvittaisiin.

Oletuksen mukaan halutaan nopeaa ja tehokasta treeniä miten tahansa ja millä vaan, mikä on tietysti totta. Osa haluaa kuitenkin ihan aidosti oppia jotain. Voima ja kunto tulee ja menee, mutta taidon opettelusta on hyötyä myös pitkällä tähtäimellä.

Niin kuin pyörällä ajo. Se kannattaa opetella jo lapsena, niin ei tarvi aikuisena opiskella. Heh, huono vertaus – mutta pyörälläkin voi ajaa itse eikä vaan “käydä polkupyörässä” jossa joku taluttaa.

En pidä siitä, että kahvakuulaan suhtaudutaan vain välineenä. Että se on vain tehokas uutuus, jolla saa kovan treenin. Näin juuri otsikon Voimakeila haastaa kahvakuulan. Taitolajin puristaminen välinevertailuksi on vähän hölmö näkökulma.

Kahvakuulan nostaminen vaatii taitoa ja hieman ymmärrystä eri liikkeistä, kuten rinnalleveto tai vauhtipunnerrus, työntö ja tempaus. Eivät ne vaikeita ole – mutta helppoja liikkeitä tehdä virheitä.

Esimerkki tyypillisestä mielikuvitustilanteesta: 

1. Henkilö X on mielestään tekemässä tehokasta treeniä ja tekee useita rinnallevetoja 16 kg kuulalla hirvittävällä vauhdilla.

= henkilö X yrittää hakata hauikseen ja käsivarteen mustelmia mahdollisimman nopeasti.

2. Henkilö X alkaa tehdä tempauksia ja heittää kuulaa vinolla kädella alhaalta ylös. Kuula käy ylhäällä, mutta toistot tehdään niin nopeasti ettei paino koskaan pysähdy. Koska hiki tulee, sen voi mieltää tehokkaaksi treeniksi.

= hän on hankkimassa tehokkaasti ongelmia ranteisiin, alaselkään, käsiin sekä todennäköisesti myös olkapäihin. 

Ratkaisu:

Tehokkuuden saisi kymmenkertaistettua, jos ensin ymmärtäisi että nostaminen on taitolaji.

Sen jälkeen opettelisi tekniikat rauhassa, oikein.

Rinnallevedossa paino nostetaan tai heilautetaan jaloilla ponnistaen ja pysäytetään se rinnalle. Tehokkuus ei tule siitä, että toistetaan liikettä huonolla tekniikalla mahdollisimman nopeasti. Se ei tule mustelmista eikä siitä että “olkapäät on tulessa”.

Tehokkuus tulee sarjapituuksista ja pian ehkä raskaammasta painosta sen jälkeen, kun tekniikka on opittu. Siitä, että osaa tuottaa voimaa jaloista, hallita keskivartaloa ja pysäyttää liikkuvan painon pään päälle. Kun liikerata on hallittu, sen tekemisellä alkaa olla haluttuja vaikutuksia kehoon ja kuntoon.

Vain taito mahdollistaa kehityksen: jos käsivarren hakkaaminen ei lopu, raskaampi paino ei tule kyseeseen, eikä progressiota tapahdu.

Catherine Imes sanoi joskus näin:

”It’s easier to train to puke, it’s easier to coach people to puke. Teaching skills is hard. Developing skills for many is hard because few people have an appreciation for skills themselves.”

Taitoa ja tekniikkaa vaativa asia ei voi heti olla pelkkä workout. Ne eivät poissulje toisiaan, mutta taitoa ei pitäisi unohtaa.

Tottakai hyvään kuntoon voi päästä huonoillakin tekniikoilla, mutta siinä on aina mm. loukkaantumisen riski. “Sama, kuin juoksisi pitkän lenkin joka päivä aina toista jalkaa ontuen”, sanoi Pekka. Taidon oppiminen vie aina aikaa, mutta ei välttämättä paljon.

Olennaista on päästä heti hyvään opetukseen, jonka myötä myös taidon opettelu on se itse harjoitus. Siksi sen nimi on harjoitus. Se käy hikijumpasta.

Kahvakuulan nostaminen on palkitseva laji, kehitys on nopeaa. Voisi kai sanoa että jos oppii tekniikat heti alussa hyvin ja treenaa oikein, saa ns. taidon oppimiseen vaadittavat 10 000 toistoa täyteen ehkä puolessa vuodessa.

Treenissä haastavimmat liikkeet voi erottaa tekniikkaharjoitteluun. Kun itse teen ohjelmaa uudelle valmennettavalle, tempausta harjoitellaan usein erikseen (eli siitä oma pitkä sarjansa, kun taas työnnöillä ja heilautuksilla saa painavampaa treeniä heti helpommin).

Ei ole järkevää yrittää tehdä kovaa treeniä liikkeellä jota ei osaa hyvin – koska maailma on täynnä muitakin liikkeitä.

Tässä IceChamberin hyvä video, josta selviää muutama perusasia.

17 thoughts on “Taidon oppimisesta ja treenistä

  1. Hyvää pohdintaa ! Hyvällä lukituksella saa tehtyä myös nopeita toistoja,jos OSAA lukituksen ! Fuglyev tekee tempaamalla yli 300 toistoa 24kg:n kuulalla 10 minuutissa!

    1. Kyllä, hyvä tekniikka mahdollistaa kaiken. Oisko niin että vain taivas on rajana, heh.

      Niin kauan, kun tekniikan suhteen puuttuu ihan perusjutut, on vaikea päästä treeniin kiinni. Mulla tuntuu sanottavaa riittävän .. Mutta kun on tämä laji kyseessä, astiassa ei ole mitään pohjaa 😀

  2. Minua vähän jumppakansalaisena hämmästyttää nämä kannanotot. Kuinka moni liikunnan ammattilainen suostuu opettamaan junppakansaa väärällä tekniikalla? Onko joku oikea urheilijakuulailijanostaja käynyt katsomassa näitä väärillä tekniikoilla häsläävästi ohjaavia? Samoin hämmästyttää asenne, jolla tähän “jumppakansaan” suhtaudutaan. Että jos harrastaa lajia kuntoilumielessä ja ryhmässä, niin se on yhdysmerkki siihen, ettei halua nostaa oikein ja turvallisesti tai ymmärrä oikeaa tekniikkaa. Hyvin moni ryhmäliikkuja ja jumppakansalainen on liikkunut vuosia- vuosikymmeniä ja osaa todellakin odottaa, että liikkeet ohjataan oikein, turvallisesti ja tehokkaasti. Myös tulokset saattavat jumppakansalla näkyä muuten kuin mustelmina. Jotenin aina surettaa kun lähdetään dissaamaan.

  3. Eniten harmittaa se, että tässä aliarvioidaan liikkuvia ihmisiä. Ohjaajat varmasti kestävät arvostelun ja alaspainamisen, mutta minusta asiakkaan aliarvioiminen on jotenkin tylsää. He kun ovat monessa, monessa asiassa erittäin tietoisia ja osaavia. Usein myös vahvempia ja kovakuntoisempia,
    kuin moni kilpaurheilija

  4. Petra, enhän mä tätä päästäni ole keksinyt. Miksi ihmeessä niin kukaan tekisi.

    Mä tiedän että yleistän välillä niin että moni ärsyyntyy, mutta kyllä mun kannanotot tulee ihan siitä mitä näen. Jumppakansa on ehkä hölmö termi koska ne jotka tätä kansaa liikuttaa, tekee tärkeää työtä TOTTAKAI. Ja kyllä, liikunnanohjaajat on monesti parempia moniosaajia kuin urheilijat, sekin on totta. Mutta ihan yhtä totta on se, että ne tekniikat mitä itse näen käytettävän, aiheuttaa loukkaantumisia ihan varmasti.

    Mieluummin liikkuu ryhmässä osaavan ohjaajan kanssa AINA. Tietysti. Jos kaikki ottaisi esim kk-jutun ryhmäliikuntana yhtä vakavasti ja sydämellä kuin vaikka sinä, tätä ongelmaa ei olisi.

    Mutta ihmistä, joka ei osaa tekniikoita ei pitäisi päästää salille yksin. Niinkuin harva lähtee uimaan ellei osaa uida.

    Kuulen myös itse usein, että ‘ei jumppaajat halua oppia tekniikoita tai tehdä sitä ja tätä. Ei ne tykkää.’ Kokemus kuitenkin osoittaa, että kaikki jotka tulee, tykkää. Useimmat haluaa oppia tekniikoita. Eli asiakkaiden aliarvioiminen lähtee kyllä usein ihan ohjaajista, ei täältä ‘ulkopuolelta’ kuten minulta. Minähän koulutan ohjaajia.

    Ja mitä lajiin, taitoon ja tekniikkaan tulee – en varmaankaan lakkaa puhumasta ja kirjoittamasta näistä niin kauan, kun elämässä tulee vastaan päiviä että näen ettei tieto ja taidon arvostaminen ole mennyt kaikille perille. Ja siitä huolimatta että kirjoitan suu vaahdossa omasta asiastani, arvostan äärettömän paljon ihmisiä jotka palaa omalle asialleen, olipa se mikä tahansa. Erityisesti ihmisten kannustaminen liikkumiseen. Ehkä se ei aina välity mun jutuista koska olen nostaja näköjään solutasolla saakka enkä lakkaa puhumasta taidon puolesta, mutta kuka tahansa joka saa toisen nostamaan hanurinsa sohvalta ansaitsee kaiken kunnian. 🙂

    Petra, sun kohdalla se on sun juttusi ja sä vedät sitä varmaan paremmin kuin kukaan tässä maassa.

  5. Hämmästyttäviä ohjaajia tulee koulutuksiisi ja hämmästyttävät on jutut!! Millaisella pohjakoulutuksella sinun koulutukseesi tulevat ohjaajat ovat? Ja missä näet sitä tekniikkaa, mitkä aiheuttavat loukkaantumisia? Heillä, sinun ohjaajakoulutukseen tulevilla ohjaajilla? Vai missä tätä jumppakansaa tai ohjaajakansaa sitten liikkuu, joista voi kommentoida tuolla tavalla? Koska itse näen yleensä jumppakansaa, jotka tulevat avoimin mielin oppimaan. Yleensä ilmoittavat heti kärkeen, että olen ekaa kertaa, katso minua, opeta!!! Itse en koe olevani yhtään sen kummoisemmin sydämellä ja vakavasti ammattiini suhtautuva, kuin muutkaan ohjaajat. Yleisesti ottaen koulutettu ihminen on motivoitunut ja rakastanut liikuntaa pienestä pitäen. Heillä on vahva osaaminen lihaksista, luustosta, nivelistä. Hengitys-verenkiertoelimistön toiminnasta, lihaskuntoharjoittelusta. Ylipäätään anatomiasta ja fysiologiasta. Ja jos haastattelua ohjaajien joukossa tehdään, niin into, halu tehdä oikein ja osaaminen on syvällä ja murskaavan vahvaa. Useilla on myös lahjakkuutta nähdä virheet, lahjakkuutta korjata ne ystävällisesti ja motivoivasti, lahjakkuutta innostaa lajin pariin. Lahjakkuutta vieläpä omaan tekemiseen. Ja asiakkaat, se jumppakansa. He ovat myös liikuntaa intohimoisesti rakastavia. He eivät eroa kilpaurheilijanostajista ainakaan siten, että he tulisivat silmät ja suu pyöreinä “tingelipautit, täällä ollaan!” -tyylillä paikalle. Kyllä he ovat ajattelevia, järkeviä ihmisiä ja HALUAVAT KEHITTYÄ PAREMMAKSI NOSTAJIKSI, siinä kuin kuka “kilpaurheilijaksi” itsensä laskevakin. Sehän liikunnassa niin mukavaa onkin. Kun aina voi kehittyä. Aina voi tehdä paremmin!!!!

  6. Kehon ulkopuolisella painolla on harjoiteltu aina. Vaikka kahvakuula ihana väline onkin, niin tuon jutun perusteella alkaa tuntua siltä, että siitä ollaan nyt pyörittämässä mystistä palloa, välinettä johon ei vaan voi koskea, jos ei nosta kilpanostoja ja jos erehtyy vaikka haastamaan sillä tasapainoaan toiminnallisen harjoittelun osana. Painonnostotanko, kivet, heinäseipäät ja talikot…meillä on aina käytetty myös kehon ulkopuolista painoa haastamaan…Oikeasti liikunta on hauskaa ja sitä voi kuka tahansa oppia, jos mieli on avoin ja ilo kokeilla säilyy. Jos lajin parissa olevat ihmiset iloitsevat uusista nostajista ja kannustavat heitä lajin pariin. Jos varoitellaan, ettei saa koskea, ennenkuin kuntosi on riittävä, ennenkuin taitosi on riittävä, ennenkuin sitä ja tätä, niin into kyllä lopahtaa. Kuulassa, kuten muissakin lajeissa: Jostain on aloitettava. Heti ei voi olla mestari!!Mutta aloittaminen vaatii uskallust ja kannustusta..ei pelottelua ja aliarvioimista!!!

  7. Hei Kukka, ootko nähnyt tämän? kariojala.fi on keksinyt patenttikuulan. Onko käyttistä? 😀

  8. Petra, nyt me puhutaan jo ihan eri asioista. Ensinnäkään, mä en aio puuttua ryhmäliikunta-asiaan sen enempää, koska en sitä vedä, enkä ole siitä kiinnostunut. Toiseksi, jutussa en dissaa jumppaavia ihmisiä vaan niitä oletuksia, joiden mukaan välineitä myydään. Viittasin ryhmäliikuntaan ihan muussa mielessä. Tämä aukeaa varmaan parhaiten sellaisille, jotka seuraa ns tolminnallisen harjoittelun maailmaa.

    Mutta noin yleisesti: mä puhun aina nostamisen puolesta. AINA. En dissaa tai väheksy muita, enkä ole periaatteessa edes kiinnostunut siitä mitä muut tekevät (vaikka vähän joskus joutuukin ottamaan kantaa, mutta niissäkään en kohdista yksittäisiin ihmisiin vaan ilmiöihin).

    Joskus lipsahtaa joku esimerkki jossa käytän ehkä vertauksia joista joku voi loukkaantua, eikä niille näin jälkeenpäin mitään mahda. Kritisoin ilmiöitä isossa mittakaavassa, eikä se tarkoita että jokainen tekisi jotain huonosti tai väärin.

    Minusta on pääasia että ihmiset tekevät ja mikä parasta: sen mitä tekevät, tekevät täysillä. Ihan sama mitä minä sanon jostain lillukanvarsista, koska mun ainoa mielenkiinnon kohde aidosti on nostaminen; oli se sitten lyijykynä tai levytanko. Sen ulkopuoliset asiat on vaan mielipiteitä ja ilmiöiden tarkastelua.

  9. Esimerkit, vertaukset ja isot mittakaavat ovat hyviä asioita, kun niillä ei latisteta, paineta tai pelotella niin, että se kääntyy lajia vastaan. Iso joukko liikuvia ihmisiä puhuu lajin puolesta, vie asiaa eteenpäin ja saa vertaistukena lisää tietoa myös toisiltaan, välittää ja julistaa. Siten jokainen hyötyy ja tieto lisääntyy.

  10. Vaikka lukisin tekstini tuhat kertaa, en löydä sieltä kohtaa jolla viittaan mihinkään, mikä olisi lajia vastaan – tai voisi aiheuttaa mitään huonoa lajille tai yhdellekään ohjaajalle.

    Todellisuutta on se, että mulle tullaan kertomaan miten kahvakuula on “muuten kiva laji, mutta alaselkä tuli niin kipeäksi että oli pakko lopettaa”. Tai “olkapäät meni”. Ja niin edelleen.

    Jos tekniikat on kunnossa, kenenkään olkapäät “ei mene” yhtään minnekään eikä selkä tule kipeäksi. Harjoittelun on tarkoitus vahvistaa, ei rikkoa.

    Me ollaan Petra varmasti samalla asialla tässä. Minä EN ole ryhmäliikuntaa vastaan, vaikka usein halutaankin niin ymmärtää. Vielä vähemmän olen ohjaajia vastaan .. minne muualle itse ohjaisin ihmiset, ellen ohjaajien luokse?

  11. Kukka, mitä sitten tarkoittaa Fit-lehdessä 10/2011 oleva suora sitaatti sinulta: “Vuodesta toiseen samaa vatkaavat ryhmäliikuntatunnit pitäisi oikeastaan kieltää. Ne ovat sellaista veivaamista, eivätkä ollenkaan tavoitteellisia.”

  12. Hehheh. Arvatkaa vaan, montako kertaa olen repinyt verkkareitani ihan vain siksi, että olen antanut haastattelun nauhurille? Joka ainoa kerta. Juttua teki muuten Jenny, joka on itse ryhmäliikuntaohjaaja.

    Ne, jotka on koskaan kuulleet mun puhuvan, tietää varsin hyvin että sieltä on varmasti äärimmäisen ihana napata poimintoja ja nostaa niitä otsikoiksi. Nauru ei kuulu paperilla ja huonot vitsit kääntyy aika karuiksi, kun ne painaa lehteen. Mutta niin itsekin tekisin, jos haastattelisin itse itseäni.

    Kuka ikinä olisi niin hullu, että menisi liikuntalehteen sanomaan että “ryhmäliikunta pitää kieltää”? 😀

    Mutta ei kai kukaan ottanut sitä oikeasti noin vakavasti? Jos en väärin muista, lause jatkuu .. “Kukka naurahtaa”. Tämä menee samaan linjaan, kuin jos sanoisin että kahvakuulat pitää saada reseptille apteekkeihin koska ne on niin vaarallisia ettei kukaan osaa käyttää ilman lääkärin ohjeistusta. Ei sekään huono läppä olisi!

    Ja toisaalta, painotus onkin kohdassa “vuodesta toiseen samaa vatkaavat”. En tunne ketään, joka vetäisi tai vatkauttaisi kenelläkään “vuodesta toiseen samaa” – ja juuri siksi annoin julkaista sen kommentin. Oletan, että kukaan ei voi siitä itseään tunnistaa – miksi ihmeessä kukaan nyt niin tekisi.

    Tavoitteellinen harjoittelu ON monesti vähän eri asia kuin se että koko ryhmä vetää samaa, mutta näistä nyt voisi kirjoittaa pitkät pätkät eikä se silti johtaisi mihinkään. Yhden ryhmäliikunta-sanan alle on vähän pirun vaikea niputtaa asiaa, joka tapahtuu seitsemänä päivänä viikossa jokaisessa Suomen kylässä ainakin kymmenessä paikassa ja useita tunteja peräkkäin.

    Kielletään se. 😀 Ajatteliko joku oikeasti, että olen vakavissani?

    Musta on äärettömän huvittavaa, että mut koetaan niin vakavana anti-ryhmäliikunta-ihmisenä. Mä olen itse tullut lajin pariin tyyliin bodypumpista, mun kaikki kaverit käy jumpassa tai ohjaa niitä, valmennettavatkin ‘tekee sitä’ ja tiedän ihan varsin hyvin että se on suurin liikkumisen muoto mitä tässä maassa on.

    Pitääkö tässä nyt erikseen sanoa, että se on nerokas tapa liikuttaa ihmisiä ja ryhmäliikuntaohjaajat tekee tärkeää työtä jne jne.

    Ja jos vaikka olisinkin sitä “vastaan”, niin tässä olisi silti 2,5 miljoonaa suomalaista naista vastaan yksi. 😀 En mä nyt niin vahvoilla olisi, että sotaan sillä lähtisin.

    Tuossakin jutussa, mistä tää taas lähti, en sanallakaan viittaa siihen, että ryhmäliikunnassa olisi mitään vikaa vaikka kahvakuulasta onkin tehty sellaista.

    Kamoon!!!!

  13. Minusta oli perin järjetöntä käydä ryhmässä askeltamassa jumppasalilla. Yritin sitä vuosien mittaan moneen kertaan ja monessa jutussa. Asian toimimattomuuteen toki vaikutti se, että tanssia tehneenä oli vähintäänkin omituista kirmata ricky martinin säestämänä ympäri peilisalia muutamalla askelsarjalla ilman, että olisi ollut kyse luovuudesta, liikkeen kauneudesta tai yleisölle annettavasta elämyksestä. Samaa höttöä voi tehdä yökerhossakin ja siellä sentään saattaa käydä flaksi. Lisäksi voi pukeutua nätimmin.

    On turhaa jeesustelua, että ryhmissä jumppaaminen tai pumppaaminen on Niin Kivaa, että sitä sen takia tekee “vuodesta toiseen”. Kyllä taustalla on se, että me naiset halutaan olla paremman näköisiä. Mutta paremman näköiseksi tuleminen pitää olla Kivaa sillä oksennustreenien myyminen ei myy.
    On myös helppo tietämättömän uskoa, että tulee samanmoiseksi 2 krt viikossa zumbaamalla, kuin ohjaaja, joka tekee sitä noin 8 tuntia päivässä.

    Ihan sama mulle mitä naiset haluaa rahoillaan tehdä mutta moni olisi tyytyväisempi kun liikuntaa myytäisiin faktoilla eikä villityksillä. Jos sitä kerran pitää rahansa saada.

    Saakeli.

    Ja kuka sen on edes keksinyt, että naiset haluaa liikkua porukassa? Ja mitä isommassa vielä niin sen parempi? Jenkkilässäkö päätettiin, että kyllä, naiset ne tykkää kerääntyä yhteen ja keikuttaa takapuoltaan kun eurodisko alkaa laulamaan?

    En nyt väitä, että miehet fiksumpia olisivat, mutta senkö takia he eivät ole ryhmäliikunnasta kiinnostuneet kun se ei ota mihinkään? Käyvät mieluummin juoksemassa ja lisäksi nostavat painavia painoja.

    Tehokasta – ja halvempaakin.

    t. Kyseenalaistaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *