Aurinkoa päivään, ihmiset!
Taas on työn alla paljon tärkeitä bloggauksia ja tekstejä ns. isoista asioista, joten lopputulos nyrjähtää nyt vähän tyhjänpäiväisen päivityksen muotoon. Tai ei tämä varmaan tyhjää ole, ainakin lautaset ovat täysiä.
Minulla ei käy ruoan kanssa hyvin. Olen jälleen oppinut, että jos haluaa laihtua, kannattaa syödä enimmäkseen pahaa ruokaa.
Eilen esimerkiksi tein bataattia ja jauhelihakastiketta, joka oli liian hyvää, sillä seurauksella, että söin liikaa. No. En kaipaa viisastelua siitä, että ”kyllä syödä pitää”, joo joo, mutta raja se on siinäkin oltava.
Myös terveellisellä ruoalla on helppo lihottaa itsensä, vaikka se onkin tietysti parempi tapa kuin epäterveellisellä ruoalla lihottaminen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Suosittelen silti kokeilemaan, riskillä. Bataattimousse: keitin bataattia ja soseutin sekaan hieman mantelimaitoa. Tämä ei ole se, mitä lopulta söin. Tämä on sen alku.
Toissapäivänä tein salaattia, johon laitoin poikkeuksellisesti raejuustoa (en syö raejuustoa). Salaatti oli hyvää niin kauan, kunnes vastaan tuli mato. Yleensä olen sitä mieltä, että mato on hyvä merkki: ainakaan raaka-aineissa ei ole mitään kuolettavaa myrkkyä, koska seassa pysyy hengissä pieniä eläimiäkin.
Mutta kyllä se silti vei ruokahalun.
Tämä viikonlopun piknikiltä.
Ja tässä joku kana. Kesäbloggaajan tunnistaa siitä, että varpaat tungetaan mukaan joka kuvaan. Seppo Rätyä siteeraten, nyt voisi irrota kesä-Börjellekin.
