Kirjoitukseni siitä, miten voileipään voi suhtautua voileipänä, herätti jonkun verran puhetta siitä, miten minä olin muuttanut mielipidettäni julkisesti. Kuulin pariltakin taholta, että olen rohkea, tai jopa ’raju’.
Olin vähän yllättynyt keskustelusta. Olen toki aiemminkin kuullut että minuun liitetään sana rohkeus, ja vaikka sitäkin mun on hankala ymmärtää (ajattelen ennemmin, että mulla nyt vaan on ns. pokkaa), pystyn sen jotenkin sulattamaan. Mutta että raju?
On kuulemma rohkeaa muuttaa mieltään. Tuollainen ajattelu on minulle kauhistus. Minusta kyky muuttaa mieltään on pikemminkin viisautta. On kamalaa, jos alle 70-vuotias ihminen ei ole valmis muuttamaan mieltään. Vanhoille se jo sallitaan, kun elämää on nähty riittävästi ja mielipiteillä voi jo olla perusteitakin.
Ihmisten tarkoitus on elää, olla uteliaita, etsiä, kysyä ja löytää. Sellainen, joka ei pysty muuttamaan mieltään ja kasvamaan, ei varmastikaan edes kuuntele tai näe.
Inhoan, kun minulta kysytään ”mistä pidät eniten?” — saan stressin. Voin kertoa mistä pidän eniten juuri nyt, tänä aamuna, mutta en todellakaan voi olla varma onko sama asia listaykkösenä vielä huomenna. Onhan ennen huomista aamua taas uudet 24 tuntia aikaa elää, kohdata, oppia, löytää ja .. muuttaa mieltään. Miten voisin kertoa lempiruokani, kun tiedän maistaaneeni ehkä 0,1 % kaikesta siitä mitä maailma tarjoaa syötäväksi?
Tottakai alan pikkuhiljaa aikuistua, ja tietää mistä pidän. Mitä haluan elämältäni, millaiset ihmiset viehättävät, millaisessa seurassa tahdon elämäni viettää. Mutta lillukanvarret, äh, ei niistä kukaan voi tietää.
Minulla on vahvat mielipiteet, mutta on totta, että ne saattavat kestää vain päivän. Jos oikein innostun, tuon yhden päivän aikana siitä saa kuulla aika moni. Mutta olen aina, aina valmis kuuntelemaan ja muuttamaan mieltäni asiasta kuin asiasta.
Muuttumattomuutta ja ns. jämäkkyyttä pidetään arvossa. Tiedättekö, että joku on ns. ”periaatteen mies tai nainen”. Kuulostaahan se hyvältä. Mutta entä jos se omaksuttu periaate on ihan paskaa?
En tiedä, onko mitään järkeä ”seistä mielipiteidensä takana” viimeiseen saakka, jos ne on huonoja mielipiteitä. Ihmisen hienous on kyky kasvaa ja elämä tarjoaa sille mahtavan kentän.
Ajatus siitä, että olen mielipidevaikuttaja (näin olen kuullut), on hämmentävä. Tietysti sellaisista asioista, kuin että ulkoilu on terveellistä, jano lähtee juomalla ja Jumala on rakkaus, voin sanoa että olen samaa mieltä vielä huomennakin. Yksinkertaiset asiat pysyvät – ne jotka on aina olleet totta.
Tahot, joiden kanssa teen yhteistyötä, on mietittyjä. Sellaisista, joista en ole ollut varma, olen kieltäytynyt. Kukapa ei voisi sanoa, että kotimaiset marjat on terveellisiä (Biokia). Ja Strath on 50 vuotta vanha tuote, joka oikeasti toimii. Yhteistyö Strathin kanssa alkoi sen jälkeen, kun olin itse ensin löytänyt tuotteen ja käyttänyt sitä. Mitä lajiin tulee, olen aina ollut WKC:n messissä ja tulen olemaan. Nostaminen pysyy, kahvakuula pysyy.
En halua leimautua ruisleipiin tai lillukanvarsiin. Tässä blogissa on noin 35 000 käyntiä kuussa, ja tottakai se laittaa miettimään, uskallanko nyt olla tätämieltä, kun huomenna voinkin olla erimieltä. Asioista kirjoittaminen ylipäätään vaatii pokkaa, koska ”anything you say can and will be used against you”.
”Sä sanoit näin” .. Joo, niin sanoin, mutta se oli eilen. Eilen! Eilen on minulle sama kuin sata vuotta sitten. Niin paljon ehtii tapahtua, niin paljon ehtii tavata uusia ihmisiä, niin paljon ehtii oppimaan. Ja jokaisesta mielenmuutoksesta en mitenkään ehdi kertomaan erikseen, enkä koe olevani kenellekään ”totuutta velkaa”.
Kuten sanottu, tällaisessa iässä (32) on minusta paljon tärkeämpää olla avoin, kuin pitää kynsin hampain kiinni jostain ajatuksesta, joka on todennäköisesti a) jonkun toisen ajatus ja b) jos ei perusteeton, niin ainakin välttävä tai jopa huono.
Elämä on hieno matka, ihminen on hieno matka. Olisi kamalaa jäädä oman mielensä tuulikaappiin, kun olohuone on vasta edessä.
”Mutta entä jos se omaksuttu periaate on ihan paskaa?” Ja kuinka kamalaa se joskus on, kun sen ihan itse joku päivä ymmärtää 🙂 Kiitos tästä, ihanaa olla muuttuvainen olento..
No niinpä. Se hetki, kun pitää myöntää itselleen oma typeryytensä. 🙂
Ja itse asiassa tämä kaikki on kaukana rohkeudesta, pikemminkin pelkuruutta. Olen tähän ikään mennessä oppinut sen, että en tiedä vielä paljoakaan. Niinpä en missään olosuhteissa _uskaltaisi_ liimautua mihinkään täysin.
Innostun usein, enkä peittele sitä. Mutta ihan selvästi iän myötä pehmenen ja muutun koko ajan sallivammaksi. Olisi hirvittävää, jos pitäisin nyt kiinni samoista ajatuksista kuin 18-vuotiaana – ihan vaan siksi, että ”no kun se on mun mielipide” .. äääh.
Äitiydestäkin minulla oli tosi vahvoja mielipiteitä – ennen kuin minusta tuli äiti. Voin sanoa, etten pidä eläimistä, kunnes rakastun ystävän pieneen koiraan. Eroan kirkosta koska ”ei vois noi asiat vähempää kiinnostaa” ja parin vuoden kuluttua huomaan lukevani Raamattua harva se päivä.
Kaikkea tällaista, pientä ja suurta. Perusteeton ehdottomuus on vaarallista, kenties, sanoisinko, jopa infantiilia. Aaahhh.
Eipä tähän voi muuta sanoa, kuin että aamen! 🙂
Veit taas sanat suustani. Mä olen kanssa sellainen, että kun innostun, oi sitä älämölyä. Tai ei oikeastaan enää. Yhden kerran vielä otin kantaa yhteen asiaan, mutta nyt olen julistanut itseni ikuisesti riippumattomaksi. Kunnes muutan mieleni, watch this space!
Jotenkin Laura arvasin, että tää saattaisi tuntua ns. tutulta. Minusta ilmiö on vaan mielekiintoinen. 🙂 Enemmän olen huolissani siitä, että omaksutaan ja otetaan toisten ajatuksia omiksi täysin kyseenalaistamatta (olen tehnyt sitä, osin teen edelleen).
Siinä, että joku pysyy täysin ehdottomana oman kantansa – vaikka huononkin – kanssa, on tavallaan jotain kiehtovaakin. Typeryyttä se monesti on, mutta omalla tavallaan puoleensavetävää.
Siis tottakai mielipiteiden täytyy muuttua. Jos ihminen ja asiat ei muutu, niin ne kangistuu, jää paikalleen. Kehittyminen on muutoksesta, joka lähtee ihmisestä itsestään. Tarvitaan koko ajan uteliaisuutta ja sopivassa määrin kyseenalaistamista.
Olisipa muuten kamalaa, jos mielipidettään ei saisi hyvistä syistä muuttaa. 🙂
Näinhän se menee. Ja jos ei ole täysillä jämähtänyt johonkin lillukanvarteen, niin mitäs väliä, vaikka mielipide muuttuu. Ei sitä tarvi morkkistella, eikä jälkeen päin harmitella aikaisempia valintoja. Muutos tapahtuu ilolla ja uuden asian oppiminen on aina upea kokemus.
Ihminen vanhentuu silloin, kun kiinnostus uuteen loppuu. Ajatelkaapa vaikka jotakin virkkua 90-vuotiasta. Niin kauan kun hän innostuu uudesta, hän säilyttää vireyden, mutta kun ei enää jaksa, alkaa nopea alamäki…
Loistava kirjoitus!
Perheessäni kerrotaan tarinaa eräästä vasemmistolaisesta poliitikosta, joka onnistui tärväämään yli puoli miljoonaa markkaa puolueensa rahoja mm. ostamalla kelvottoman ravurivarsan. Kun miestä syytettiin virheestään, hän totesi vain ”väärin tein, perkele” ja jatkaa tiettävästi edelleen erilaisissa luottamustoimissa.
Minun mielestäni on idioottimaista olla muuttamatta mieltään ihan vain periaatteen vuoksi tai koska ei suostu myöntämään olevansa väärässä. Jos saan uutta tietoa — vaikka sisäistä tietoa –, joka osoittaa vanhan ajatuksen vääräksi, niin viisainta mitä voin tehdä on muuttaa näkökulmaani.
Mielensä muuttamisessa ei ole mitään rohkeaa tai pelkurimaista — se nyt on vain viisasta.
Päätin 2008 pysyä kaukana miehistä ja olla hankkimatta lapsia. Viikkoa myöhemmin tapasin miehen, joka sai minut nauramaan enemmän kuin kukaan muu mies. Annoin hänelle mahdollisuuden. Nyt kolmen vuoden jälkeen meillä on juuri kaksi vuotta täyttänyt lapsi ja intiimimpi ja hauskempi suhde kuin mitä minulla on koskaan ollut kenenkään kanssa.
Päätin 2006 lopettaa burn outini jälkeen käsikirjoittamisen kokonaan. Lopetinkin kahdeksi vuodeksi. Olivat vaikeimmat vuodet ikinä ja velkaannuin hulluna. Tulin järkiini 2008 ja sen jälkeen olen kirjoittanut kaksi pitkää elokuvaa, 12-osaisen televisiosarjan ja 6-osaisen lasten animaatiosarjan. Tuolloiset velat on maksettu ja on ollut kyllä kivaa.
Tsekatkaa kirja Mistakes were made but not by me, jos haluatte lukea todella pelottavia esimerkkejä mitä ihmisten tarve olla oikeassa silloinkin kun he ovat todistettavasti väärässä, voi aiheuttaa.
Ai niin — olenkin unohtanut käydä kertomassa joululahjastani sinulle ja muille asiasta kiinnostuneille. Loin ja luon yhä kaikille avointa Huippuvuosi 2012 -itsevalmennuspakettia niille, jotka haluavat luoda ensi vuodesta todellisen huippuvuoden: http://www.kutrinvip.com/huippuvuosi
Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta!