Kuvassa minä ja Sini.
Television laihdutusohjelmat saavat taas kyytiä, kun Iltalehti julkaisi Suurin pudottaja -osallistujien lihoneen kymmeniä kiloja.
Kuva lainattu K3 Fitness FB:stä.
Hyvä ystäväni Sini Rantanen oli Suomen Suurimman pudottajan ensimmäisen kauden (2005) finalisti ja toisen kauden juontaja. Sini pudotti ohjelman aikana 28 kiloa kahdeksassa kuukaudessa. Ensin ”läskileirillä” 14 kiloa ja sen jälkeen kotona toiset 14 kg kotona Jenni Levävaaran kanssa treenaten.
Keskustelimme eilen Sinin kanssa tv-formaateista.
Personal trainerit ja muut alan ihmiset ovat usein sitä mieltä, että tällaiset ohjelmat eivät toimi. Niitä halveksutaan – unohtaen, että samat alan ihmiset ovat siellä tekemässä saman työn?
Oli pakko kysyä Siniltä mitä mieltä hän itse on.
”Niille jotka lihovat takaisin, paino ei ehkä ole niin tärkeä asia. Ihmiset priorisoivat eri asioita. Eivät kaikki saa pidettyä miljoonistakaan, vaikka olisivat kerran rikkaita. Yhtä hyvin kai voisi ihmetellä, miksei Rytsölän veljekset ole edelleen miljonäärejä.
Saimme ohjelmassa hyvän tiimin ja paljon tietoa. Kulisseissa oli ammattilaiset valvomassa, että treenaamme oikein.
Samalla tavalla me olisimme sen normaalielämässäkin tehneet, paitsi ehkä huonommin. Harvalla on varaa tutkituttaa itsensä yhtä hyvin kuin vaikkapa meillä ohjelmassa oli. Palkata omat lääkärit, asiantuntijat ja valmentajat ihan vaan itseään varten. Tuotantoyhtiölle kuuluu kiitos siitä, että ylipäätään laihduin.
Jos osallistuja lihoo uudestaan, niin ei se tuotantoyhtiön vika ole. Turha siitä on formaattia syyttää. Voihan sitä verrata tavalliseen elämään: jos on joskus treenannut ja laihduttanut personal trainerin kanssa, ja lihoo sitten kymmenen vuoden kuluttua takaisin, onko PT siitä vielä vastuussa?”
Sini kysyi ihan olennaisen kysymyksen, johon haluaisin itsekin kuulla vastauksen. Puuttumatta nyt formaatteihin tai mielipiteisiin niistä, tämä on hyvä kysymys:
”Kuinka monen vuoden takuun tavallinen personal trainer antaa?”
Mä olen itse tuon formaatin osalta miettinyt sitä, että miten nuo kilpailijat valmistellaan (tai lähinnä, että saavatko he ollenkaan apua) siihen ”tosielämään” tuon ohjelman jälkeen? Siis siihen, että mukaan tulee taas työ, perhe, aikataulut ja stressi? Ja kun laihdutusmotivaationa ei enää olekaan se raha, vaan sitä painoa pitäisi hallita (tai laihduttaa vielä lisää) ihan oman itsensä vuoksi.