Luen harvoin iltapäivälehtiä, mutta kun eilen luin, tämä pysäytti hetkeksi.
Olin oikein tyytyväinen, että satuin istumaan juuri lounaalla kasvisravintola Eliksiirissä (jossa käyn ehkä kerran vuodessa). Tuli heti sellainen olo, että juma, nyt menee hyvin. Vielä kun tietäisi, mikä tai kuka tuon takana on.
Eliniästä en osaa sanoa juuta enkä jaata. En muista koskaan ajatelleeni, että haluaisin elää jotenkin erityisen pitkään. Voisiko elämän ja hetkien laatu merkitä enemmän, kuin koko kaaren pituus?
Eilinen hölkkäpolku oli kuin satukirjasta. Myös YLE uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan Kevyt hölkyttely pidentää ikää eniten. Tuskin vähiten maiseman takia.
Lokakuu:
Lähdin eilen aamulla näillä eväillä kohti päivän kyykkyjä, harmikseni Manu Chao unohtui kotiin. Edelleen tarkoitus on fiilistellä päivän est. max ja laskea siitä painot. Ei kiinnostanut tehdä yhtään ylimääräistä, joten tein 90×2 saakka ja tiesin siitä arvioida ja laskea loput (75 % ja 70 %). Integroin treeniin mukaan kuulasarjat 16 kg:lla ja se tuntui päivän terveellisimmältä teolta.
Luin Paleokeittiön pirtelöjuttuja ja bongasin sieltä mintun. Sitä piti saada heti. Mustikka-mansikka-banaani-minttu, jotain sellaista.
Teepussien totuus, jota ei sovi unohtaa. Tähän sopii ehkä Varpun lyhyt juttu otsikolla Kaunista & hyvää & viisasta & iloista. Tuo oli hyvä muistutus kesken maanantain.
Näillä mennään. Äksillä ja nokkosilla, lenkillä. Totuus on aina tuolla ulkona.
